Blogi


Mitä sä siis oikeen teet työkses? Niitä Facebookin sponsoroituja julkasuita vai?

Haemme paraikaa AMK-harjoittelijaa sosiaalisen median markkinoinnin toteuttamiseen. Aiheen taustaksi totesimme, että on hyvä päästää ääneen Hanna Rautio, joka on työskennellyt Fiercer Medialla sisällöntuotannon ja mainonnan parissa keväästä lähtien. Seuravassa siis Hannan pohdintoja siitä, millaista on työskennellä sosiaalisen median ja Internet-markkinoinnin parissa, “tulos ratkaisee” periaatteella:

”Mitä sä siis oikeen teet työkses? Niitä Facebookin sponsoroituja julkasuita vai?”

Kyllä, niitä juurikin ja aika paljon muuta. Oikeastaan, ilman sponsoroituja julkaisuja en edes istuisi tällä hetkellä kirjoittamassa tätä tekstiä. Ilman niitä ja sitä ainaista neuvoa ”Äitiä kannattaa aina kuunnella”.

Olin puhunut jo pidempään kotona kiinnostuksestani markkinointiin, etenkin sosiaalisessa mediassa ja siitä, miten haluaisin tehdä sitä työkseni, jos ei muuten niin vaikka sitten yrittäjänä. Siirsin ajatuksen sivummalle ja keskityin harjoitteluni suorittamiseen, kun Fiercer Median Seminaarin mainos tuli äitini uutisvirtaan. Sain äidiltäni linkin Fiercerin kotisivuille ja viestin ”Tutustu. Jos kiinnostaa, laita avoin hakemus”. Hetken tutustuin sivuun ja totesin Jannen ja Markon olevan ilmeisen rentoa porukkaa nettisivujen kuvien ja tekstien perusteella ja loin itseni näköisen ja kuuloisen avoimen hakemuksen.

Noin puoli tuntia siitä kun paniikissa painoin lähetä-nappia silloisen työkaverini painostaessa, sain vastauksen, että töitä voisi löytyä jossain vaiheessa. Ajattelin että ”no, tietävät kiinnostukseni, eiköhän ota yhteyttä”.
Kuitenkin siitä pari päivää myöhemmin ajellessani taas aamuruuhkassa länsiväylällä pysähdyin ajattelemaan asiaa ja päätin vastata viestiin, että myös tunti-ja projektihommat kiinnostavat. Siitä seuraava puoli tuntia ja sain vastauksen ”Hommia löytyisi heti kun ehdit aloittamaan”.

Rakettitiedettä vai vasemmalla kädellä hoidettavaa hommaa?

Aloitin Fiercerillä toukokuun puolen välin tienoilla. Alkuun olin ajatellut homman olevan ihan vasemmalla kädellä hoidettavissa olevaa, seuraava mielikuva oli rakettitieteestä. Nyt homma on kuitenkin tasoittunut, tai ehkä olen vain oppinut?

Työn vapaus on ollut varsinkin kesän aikana erittäin miellyttävää, kun on päässyt nauttimaan ulkoilmasta käytännössä missä tahansa, kunhan on netin kantoalueella. Eli pakottavaa tarvetta 8-16 työskentelyajoille ei ole ollut, joka on koulun ohella töitä tekevälle erittäin suurena plussana, varsinkin kun vuorokausirytmit kulkee jollakin asteella päälaellaan ja uni tulee aamuherätyksen kellonajasta huolimatta vasta puolen yön jälkeen. Plus, mainosten tsekkaaminen ja sisällöntuotto menee todella kätevästi omien someselailujen yhteydessä, eikä tunnu liialta työltä ollenkaan.

Aluksi jopa podin huonoa omaatuntoa siitä, että aamulla ensimmäisenä avasin Facebookin. Kesti hetki sisäistää se, että se on nyt se työväline, jota tulen käyttämään päivittäin. Nyt olen sen jo ymmärtänyt, enkä meinaa malttaa edes viikonloppuisin saati myöhään yöllä puolen yön jälkeen olla kurkkaamatta miten mainoskampanjat rullaa ja pohtia uusia potentiaalisia kohderyhmiä.

Pitäisikö ottaa lisää viikkopalavereja agendaan?

Ainut mitä yltiösosiaalisena ihmisenä olen silti jäänyt kaipaamaan sen ihanan vapauden lisäksi, on SE toimisto, mihin voi mennä moikkaamaan työkavereita ja tekemään välillä hommia ”töihin”, mutta silti ajatus pakollisista 8-16 toimistoajoista tuntuu etäiseltä ja ehkä ihan vähän kauhistuttavaltakin. Siitä ihan ihan pienehkö miinus.

Jaa kirjoitus: Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Email this to someone

Kommentoi

kommenttia

Comments ( 5 )

Leave A Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *