Blogi


Jäädytkö julkaistaessa?

Olet kirjoittanut blogipostauksen, nasevan SoMe-heiton, julkaissut Instagram-kuvan...mutta sormi jää empimään. Klikkaa “Publish” vai pitäisikö sittenkin painaa “Cancel”, peruuttaa koko homma? Onhan se pelottavaa, noloa, kiusallista antaa omien ajatustensa näkyä tietoverkossa lähes kenelle vain, isolle pelottavalle, kriittiselle massalle.

Jos usein teet jälkimmäisen kuulut samaan ryhmään kuin itsekin olen. Ja itseasiassa luulen, että “aikuisista” yli nelikymppisistä ihmisistä aika monikin kuuluu. Ja mitä tähän voisi todeta? Ihan hyvä, että aikuisilla ihmisillä on sosiaalista pidätyskykyä ja jokaista ruokailua, lasten kanssa leikkihetkeä, kissavideota ei julkaista jo muutenkin kaikesta soopasta täyttyvään webbiin. “Ja perkele älkää postatko enää yhtään tatti-kuvaa Facebookiin, kiitos!”

Yrittäjä jäätyy?

Mutta miten on tilanne yritystoiminnassa ja markkinoinnissa? Asiakkaat ovat verkossa kuitenkin, se on vain fakta. Katso vaikka ihmisiä bussissa tai bussipysäkillä – kaikki räpläävät älypuhelimiaan, lähes tauotta.

Jostain asiakkaille ja potentiaalisille sellaisille pitäisi keksiä sanottavaakin. Asiakaspalvelua jopa. Palautetta ja kehitysideoita asiakkailta. Mainostaakin voisi. Joku kiva kampanja missä ihmiset pääsevät aidosti osalliseksi brändimme kanssa.

Kuulostaa periaatteessa hienolta, eikö?

Työssäni tapaan kuitenkin usein esimerkiksi yrittäjiä, jotka suunnitelman tasolla ovat innoissaan kaikeasta tästä ja “tottakai hyödynnetään nettiä niin paljon kuin mahdollista” ja  “kyllä meillä juttua riittää”.

Kun sitten sisältöä pitäisi alkaa suoltaa, jäädytään. Kerta kaikkiaan. Kun on se laskutusjärjestelmäkin, paketteja pitäisi kuljettaa, henkilöstö on saikulla, alihankinnan kanssa vaikeuksia, laatujärjestelmää pitäis kehittää, asiakkaat hiillostaa, deadlineistä ollaan myöhässä ja niin edelleen.

Ihminen ei ole tiedottaja

Sami Kuusela kirjoitti hiljattain  Suomen Kuvalehden blogissaan aiheesta. Jutun pointti tiivistyy lauseeseen “ihminen ei ole tiedottaja”. Siinäpä se. Lappilainen Jounin Kauppa on loistava esimerkki “ei-tiedottavasta” some-viestinnästä ja täysillä oman persoonallisuutensa likoon laittamisesta. Juttu on suhteellisen levotonta ja polveilevaa – ja ihmiset tykkäävät!

Itselleni esimerkiksi vastaavanlainen “läpänheitto” ei ole mitenkään luontevaa. Pidän  analyyttisesta ja asiantuntevasta otteesta, “asialinjasta”, omassa ulosannissani. Meistä Marko on selvästi enemmän Jounin linjalla, ja hyvä niin…Markon muutamat blogipostaukset ovatkin jo lähes pieniä klassikoita. Katso vaikka http://fiercermedia.fi/sosiaalinen-media/miksi-ihmeessa-en-heittanyt-pirkka-lehtea-roskakoriin/1691 tai http://fiercermedia.fi/sosiaalinen-media/hei-lapparijatka-suksi-v/2050 Lapin miehet taitavat osata turinoinnin jalon taidon?

Konsulttina on helppo lähteä luomaan jonkinlaista (muka) helppoa ratkaisua tähän ongelmaan, “kun teet näin, onnistut varmasti”. Totuus on kuitenkin se, että kun kyse on sosiaalisesta mediasta, niin joillekin homma vain on helpompaa kuin toisille. Etkö usko? Mene kahvikutsuille, työpaikkasi kick-off -tilaisuuteen tai vaikka baariin, niin huomaat mitä tarkoitan. Toisille homma vain natsaa, toisille luontaisesti ei ollenkaan samalla lailla.

Nuoret osaavat!

Itse olen päätynyt asiassa sellaiseen ratkaisuun, että luottaisin nuoriin. Suomi on täynnä fiksuja, koulutettuja nuoria, joille kanssakäyminen Internetissä ja sosiaalisessa mediassa on ollut arkipäivää jo lähes heidän koko elämänsä ajan.  Siinä missä tällainen nelikymppinen yrittäjä pähkäilee sormi suussa julkaisua, niin nuori on tehnyt “ziljoona” päivitystä eri alustoihin.

Totta kai, jos palkkaat nuoren ihmisen auttamaan yrityksesi sosiaalisen median markkinoinnissa, homma vaatii koulutusta, tukea ja valvontaa. Aivan niinkuin missä tahansa muussa rekryssä. Totuus on kuitenkin se, että tuotevalikoiman, tuoteyksityiskohdat, firmasi arvot, brändin ym. voi omaksua melko nopeasti (jos henkilö ylipäätään on kehityskykyinen!), mutta “äidinmaidossa imettyä” SoMe-taitoa, kliseistä sanontaa käyttääkseni, et ihan helposti opeta esimerkiksi “reskontran Pertille tai Pirjolle” tuosta vain. Vai mitä mieltä olet?

PS. Itseasiassa tässä asiassa olen alkanut vaihtaa kantaani. Aikaisemmin totesin usein esimerkiksi asiakkaille, että “antaisitko esimerkiksi firmasi katalogin kirjoitettavaksi nuorelle/assarille/harjoittelijalle/sivarille?” (tms.). Sosiaalisen media suhteen olen yhä enemmän ja enemmän sitä mieltä, että antaisin!

Jaa kirjoitus: Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn2Email this to someone

Kommentoi

kommenttia

Comments ( 0 )

    Leave A Comment

    Your email address will not be published. Required fields are marked *